Saimi oli matkaseurana, kun Vilja haettiin kotiin. Uuden kodin pihan Vilja tarkasti heti, eikä mikään
pelottanut pientä pentua. Sisällä sitten tutustuttiin aikuisiin koiriin, joista kuvassa Kerttu.

               
                          
      Nukkumistyylejä on monenlaisia:
      

Toimiiko nenä?
Halusin nähdä, käyttääkö pieni pentu nenäänsä ihan vaistonvaraisesti vai pitääkö se
opettaa löytämään riistaa.

Viljan ollessa 2kk 4pv ikäinen vein harakan kahden kiven ja kannon muodostamaan suojaisaan paikkaan.
Sitten pentu sisältä ja annoin sen kuljeskella ympäriinsä. Noin neljä metriä ennen kiviä, Vilja nosti
kuonon ylös ja alkoi tehdä hakua. Puoli metriä harakasta, niin sai näköhavainnon, nosti pepun pystyyn ja
haukahti pari kertaa. Sitten hiipi linnun luo ja nappasi sitä pyrstöstä kiinni.

     
   
Kun Viljalla oli ikää jo 3kk 8pv, vein variksen lehtikasan alle piiloon. Sitten taas pihalle
hengaillemaan, ilman mitään käskyä.
    
         

      
 
Tulipahan siis todistettua, ettei tarvitse opettaa nenänkäyttöä, vaan on ihan luontaista.


Uintireissuja:

  Vilja tulossa rantaan ensimmäisellä                       Syyskuun lopulla syöksyi innoissaan veteen.  
uintikerrallaan.                                                                                               

           
Toukokuussa retkeiltiin Vuohensaaressa ja kesäkuussa käveltiin lukiolta Kukonkalliolle ja takaisin.

Heinäkuussa tehtiin ensimmäinen laahausjälki.

Vilja teki jäljellä tarkkaa työtä ja saaliskin löytyi. Korkea kasvillisuus ei haitannut viisikuista lainkaan.


Elokuun 4. pv Viljan kasvattaja Sari otti tämän hienon kuvan, missä Vilja palauttaa
variksen linjan päästä. Viiden kuukauden iässä Vilja alkoi tuoda damit ja riistat
erittäin kauniilla otteella, pudottelematta ja rauhallisella suulla.

Lokakuun lopulla meillä kävi vieraita Savosta.

 
Viljan ja Upin vauhdin hurmaa pellolla.                         Me vähän juostiin! Vilja, Upi ja Kessu.